Lähtiessä Paleohorasta kohti Haniaa ja kääntyen ensimmäisestä risteyksestä oikealle, pääset tielle, joka johtaa kiemurtelevaa vuoristotietä pitkin uneliaaseen pieneen Azorgiresin kylään. Korkealla kylän yläpuolella on suuri luola, jolla on hyvin mielenkiintoinen historia.

Sanotaan, että 1300-luvulla joukko pyhiä miehiä, 99 kaiken kaikkiaan, saapui Azorgiresiin ja asettui luolaan asumaan. Jonkin ajan kuluttua, heidän johtajansa Johannes, erosi joukosta ja lähti asumaan erilleen luolaan Akrotirin niemimaalle. Jäljellä olevat 98 olivat aiemmin sopineet että jos yksi heistä kuolisi, he kaikki kuolisivat heti ensimmäisen perään.

Joidenkin vuosien päästä Johannesta ammuttiin vahingossa nuolella ja hän kuoli. Tuona iltana jäljelle jääneet 98 pyhää miestä kuolivat luonnollisen kuoleman ja heidät myöhemmin löydettiin kyläläisten toimesta seuraavana aamuna. Joitakin luita siirrettiin ja haudattiin ja osaa käytettiin siunaamaan kylän Plataani-puuta. Puu on yhä tänä päivänä voimissaan ja sitä suojellaan Kreikan Maatalousministeriön toimesta. Puu on ikivihreä, eikä karista lehtiään edes talvella. Oksat muodostavat latvassa ristejä ja kun kaikki 99 ristiä ovat luonnollisesti muodostuneet, puu kuolee...

Me lähdimme kapuamaan tietä pitkin ylös luolalle. Alkuun tie on kunnollinen asfaltti-tie, mutta muuttuu myöhemmin kapeaksi hiekkatieksi ennen kuin muuttuu aivan kapeaksi, melkein vuohen mentäväksi poluksi. Ylös päästyämme henkäisimme mahtavia maisemia alas laaksoon ja kaukana siintävälle merelle. Seuraavaksi polku johtikin alaspäin pienelle koskelle, jonka läheltä löysimme luolan sisäänmeno aukon. Olimme odottaneet luolan aukeavan vuoren sivuun, mutta yllätyimme kun löysimme rautaiset tikkaat alas vuoren sisään. Laskeuduimme vain vähän matkaa, sillä luolassa oli niin pimeää, että taskulamput olisivat olleet tarpeen. Huusimme alas syvyyksiin useita kertoja, mutta vain ontto kaiku vastasi takaisin. Viimein yrityksemme tuotti äänen joka muistutti siipien ääntä kaukana alapuolellamme.

Palasimme kylään, jossa valittavanamme oli vain yksi taverna ja yksi kahvila. Kahvila Alpha mainosti isolla taulullaan "Maailman kuuluisimmat Special-omeletit" 3 euron hintaan ja tuore appelsiinimehu vain 1 euron. Olikin jo lounasaika, joten kävimme sisään. Mehu oli mitä tuorein, ja omeletti paras, mitä olen koskaan maistanut.

Kahvilan katoksen alla kasvoi runsaasti viinirypäleitä ja yllä myös viereisen tien ja siinä kun nautimme lounastamme, alkoivat kyläläiset valmistautua sadonkorjuuseen. Suuri muovipressu levitettiin tielle ja pitkillä erikoisilla saksilla tertut leikattiin oksistaan ja kerättiin muovin päälle. Tarjoilijamme leikkasi yhden ja pesi sen, tarjoten sen seuraavaksi meille jälkiruuaksi loistavalle lounaallemme. Halusin tietää myös mitä rypäletertuille tehtäisiin ja tiedustelin asiaa tarjoilijalta. Minulle kerrottiin että rypäleet käytettäisiin heidän oman erinomaisen rakinsa tekoon. Erinomaisen ja erityisen vahvan rakin tekoon, jota et varmasti kaupasta löytäisi...